Niin vaikeni ääni tassujen, 
sammui liekki suuren sydämen. 
Jätti surun suuren, aivan valtavan, 
sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan. 
Ei enää virkaa talutushihnalla, 
ei lämmittäjää kylmillä varpailla. 
Poissa katse tummien silmien, 
ja se haukku, sitä enää kuule en. 

Jäi jäljelle vain irtokarvat, 
sydämeen suuret avohaavat. 
Ja ne repaleiset takin vuoret, 
kaikki ne revityt lelut, puun kuoret... 

Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita, 
Jokainen on yksi kaunis muisto, 
hetki täynnä elämää, 
niitä muistellen en koskaan yksin jää.

MUN ON NIIN IKÄVÄ HEMPPAA <3